Unelma ja uusi koti Havaijilla.

Eräs minulle tärkeä viisas nainen sanoi kerran ystävälleen, että haluaa elää elämänsä niin, ettei mikään jää kaduttamaan. Tuo viisas nainen antoi minulle eväät ja ajateltavaa; kun täällä kerran saa olla niin vähän aikaa, on oltava rohkea (joskus uhkarohkeakin) ja tehtävä niitä asioita ja ratkaisuja jotka itsestä tuntuu hyvältä. On mentävä tulta päin ja otettava vastaan haasteet nöyrin ja päättäväisin mielin.
   Kolmen vuoden jälkeen tehtyäni erilaisia töitä, matkusteltuani ympäri maailmaa etsien uusia tuulia, itseäni ja tasapainoa, löytäen lisää eväitä elämään, kasvamalla, kaatumalla, itkemällä ja nauramalla, löydän itseni nyt Honolulusta, Havaijilta.
  
Maaliskuussa 2011 sain päähäni ajatuksen. Ne jotka tuntevat minut ja tietävät välillä päätähuimaavaksi kasvavan vauhtini, pyöräyttävät tässä vaiheessa silmiään. "Ajatuksen? Kuinka yllättävää. Mitähän tällä kertaa?" Joka tapauksessa, aloin kartoittamaan vaihtoehtoja suorittaa yliopistotutkinto kansainvälisistä suhteista ulkomailla englanniksi. Vaihtoehtoja löytyi mm. Australiasta, Iso-Britanniasta ja Yhdysvalloista. Moni yliopisto tarjosi kuitenkin vaihto-ohjelmia tai pelkkää maisteritasoa kansainvälisille opiskelijoille, mutta lähettelin kuitenkin lukuisia sähköposteja. Vain aniharva vastasi, mutta yks oli ylitse muiden. Havaijin yliopistosta (Hawaii Pacific University) tuli mieltä hivelevän ystävällinen vastaus, jossa suorilta tein kysyttiin, haluaisinko aloittaa jo tulevana syksynä. Kikkurankakkurat, no totta peijjoonissa!
   Vaihdeltuani sähköpostia koulun edustajan kanssa laitoin hakuprosessin käyntiin. Paperityö oli valtava ja välillä tuntui että en jaksa viedä tätä loppuun, mutta pippurisella sinnikkyydellä ja itsepäisellä määrätietoisuudella sain koko nivaskan postiin. Lisäksi piti käydä kielitestissä (IELTS) ja hakea viisumia, hankkia pankilta todistuksia, hakea stipendirahoitusta, lahjoa vanhat opettajat ja työnantajat kehumaan itseä suosittelukirjeissä ja vakuutella koululle, että olen äärimmäisen motivoitunut. En ihan tarkalleen muista, mitä olen motivaatiokirjeessäni luvannut (hups!), mutta toukokuussa sain tiedon hyväksymisestä ja myönnetystä stipendistä! Oi sitä ilon ja äänenmurrokselta kuulostavan huudon määrää.

Eli näin, täällä sitä ollaan. Pieni punapäinen hullu suomalainen on tullut valloittamaan Honolulun. Kahden viikon jälkeenkin on vielä hankala yrittää iskostaa päähän, että tämä lämmin ja tunnelmallinen paratiisi on oleva minun ihka oma koti seuraavat vuodet! Tämä on minun makuuni, ja juuri sellainen kuin kerrotaan. Palmut huojuvat tuulessa, aurinko lämmittää, ihmiset ovat rentoja. Vaikka Havaiji on myös turistien suosiossa, etenkin Waikikin alue, ei täällä ole samanlaista kiireen tuntua ja kaameaa turistihäsellystä kuin jossain muissa vastaavissa kohteissa. Honolulu Downtowniin mentäessä tilanne vielä tasoittuu ja paikallisten arki on nähtävissä: neljän jälkeen iltapäivällä töistä palaavat työläiset nuokkuvat busseissa, liikkeellä on monenlaista kulkijaa eikä heitä kiinnosta kuka olen tai mistä tulen, ja se tuntuu hyvältä.

Koulun alkuun on vielä pari päivää ja perusasiat alkavat olla kohdallaan. Reilun viikon hostellissa asustelun jälkeen löytyi oma koti, johon olemme toisen suomalaisen opiskelijatytön kanssa asettuneet. Jenni-kämppis on vain yhden lukukauden, eli jouluun saakka. Pari päivää on mennyt siivotessa kuin Tuhkimo konsanaan, on kontattu pitkin lattioita ja keräilty kuolleita ötököitä nurkista. Jennillä on kattofetissi ja se on pölyhuiskan kanssa hinkannu katosta roikkuvia pölypalleroita iltamyöhään saakka. Nyt alkaa olla siistiä ja omat tuoksut uudessa kodissa. Suomalainen käsite "loppusiivous" on täällä ilmeisesti vähän eri merkityksessä asunnosta pois muutettaessa... No, on tämä parempi vaihtoehto kuin yliopiston asuntolat, joissa on hirvittävän tiukat säännöt, ja kuulemma kameravalvontaa ja muuta mukavaa. Ehkä ne onkin niitä Big Brother -taloja?

Kouluun on käyty tutustumassa ja tavoitin melkein saman tunneskaalan kuin 15 vuotta sitten ensimmäisenä päivänä astellessani aivan liian iso reppu selässä ekaluokalle. Silloinkin olin yksin reippaana koulun portailla ja katselin innosta pinkeänä kaikkea ympärillä olevaa, uutta ihmemaata.
   Täytyy sanoa, että täällä asiat on tehty hivenen verran monimutkaisemmiksi kuin suomalaisessa koulujärjestelmässä. Mm. kursseille ilmoittautumisen luullaan olevan ylivoimainen tehtävä ilman, että joku pitää kädestä kiinni ja kertoo milloin hiirellä pitää klikata "OK". Koulun eri keskuksissa on lukematon määrä ihmisiä töissä ja jokainen tietää vain yhdestä asiasta. Tulin huomanneeksi, että jos joku väittää jotain, kannattaa se kysyä uudelleen toisessa keskuksessa ja yleensä vastaus on aivan toinen. No, kärsivällisyyttä.
   Ensimmäistä kertaa kotoa omilleen muuttavat amerikkalaisteinit ovat aika hellyyttäviä. Niitä varten tämä "kuljemme käsi kädessä ja ympäri ämpäri yhteen tullaan ei hätää minä kerron mitä teet" -systeemi on kehitetty. Eihän toki voi olettaa että Pohjois-Eurooppalainen mentaliteetti ulottuisi joka paikkaan. Olen huomannut että kyllä meidät alakoulusta lähtien opetetaan itsenäisiksi ja omatoimisiksi meidän koulujärjestelmässä. Tavattuani muutaman norjalaisen ja ruotsalaisen huomaan, että heilläkin tuntuu olevan samat menetelmät, ehkä... Kertokoon joku viisaampi jos tietää, mutta näin aistin.

Täällä sitä ollaan, yksin suuressa maailmassa, kaukana kotoa. Paljon on kaikenlaista uutta ja jännittävää, ja välillä aivan suunnattoman yksinäinen olo. Vaikka täällä tapaa jatkuvasti ihania uusia ihmisiä, alkuhaikeus vie välillä voiton. Ikävä Suomeen, etenkin tiettyjä ihmisiä kohtaan, on välillä raastavaa ja melkein sietämätöntä, mutta yritän aina ajatella tätä mahdollisuutta joka minulle on annettu. Tällaista ei tule kaikille, eikä minullekaan kuin kerran elämässä ja olen siitä äärimmäisen kiitollinen ja aion nauttia kaikesta, hyvästä ja pahasta, täysin siemauksin. Haluan makustella kokemuksia ja jakaa niitä rakkaiden kanssa, mutta jotain pidän vähän itselläni. Ihan vaan omassa sopukassani tallessa siltä varalta, että olisin joskus itsekin niin kuin tuo alussa kertomani viisas nainen.