Jätä takamuksesi menneeseen.

Hilirimpsistä! Toisinaan tällaisina tuulisina iltoina Havaijilla on mukava kääriytyä tuhannen kauhtuneeseen ja elämää nähneeseen pashmina-huiviin, ja naatiskella ihan vaan yksin olosta. Tajusin, että oon viime viikkojen aikana unohtanut kuunnella itseäni ja kroppaani, ja nyt se sanoo että "vätystää". Kunnioitan kehoani ja mieltäni, ja annan hieman lepoa ja aikaa itsetutkiskelulle.

Vihreää kaljaa

Viime viikot on ollu aika kovia, paljon kouluhommaa, pikkusenvähäsenhivenen stressiä ja aikatauluongelmia. Naama on kalpea ku kananmuna, silmänaluset vähän pandan väritystä vastaavat. Nyt on Spring Break, lomaviikko. Hiihtolomaksi kai tätä ei voi kutsua, mutta vastaa kai koto-Suomen käsitettä. Ensi viikon torstaina hurautamme New Yorkiin ja on aika konferenssin, ihan huippuaaaa! Kävin läpi pienen kasvukriisin, ku piti lähteä kaupoille hankkimaan jakkupukua. Ei elläissään ois uskonu että meikäläisenki pitää semmonen vetästä päälle ja pönöttää niinku mokomakin neiti näpsäkkä. Kaupan tädit naureskeli mulle ku omasta mielestä näytin ihan ääliöltä joka ikisessä jota päälleni sovitin ja perinteiset ilmeilyt piti tietenki vetästä kehiin. Vaan onhan virallisena edustaminen kallista ee hertsyykkeli. Parempi tulla käyttöä jatkossakin, eikä passaa lihoa yli puvusta.

St. Patrick's Day oli viime viikonloppuna ja piti vetästä vihreät niskaan, ottaa kaverit kainaloon ja ulkoiluttaa toinen toistamme. Siltä illalta löytyy mm. julkaisukelvotonta videomateriaalia sisältäen Final Countdown-biisin allekirjoittaneen örinäversiona ilmakitaran kera...

Ystäväni Isabelle ja vihreä mörrimöykky

Tosiaan, tekee hyvää välillä tutkiskella itseä ja ympäristöä, ja miettiä mikä minusta on tehnyt tällaisen. Stressitilassa saatan olla aika jämy, todella raivostuttava ja impulsiivinen. Haluaisin oppia hillitsemään itteäni paremmin... Jooga on opettanut, että eka pittää hengittää pikkusen ja sitten miettiä uudelleen. Joskus ei vaan jaksa olla kärsivällinen, varsinkin jos ihmiset ei hoida hommiaan ja syyttää siitä seuraavista ongelmista sitten muita.
   Paljon on tullut mietittyä menneisyyttä ja elämän aikana koettuja ihmissuhteita. Ne on pitkiä prosesseja, jotka jättää aina jotain jälkeensä, vaikka ihmiset eivät olisikaan enää varsinaisesti elämässä mukana. Välillä pelottaa, että menneisyys ottaa vallan, mutta eilen muistutin itseäni mitä suuri ajattelija Bumba Leijonakuninkaassa sanoi: "Jätä takamuksesi menneeseen". Takamusta tällä kyllä riittää pitkälle taakse ja sivuille, mutta nokka on suunnattu tähän hetkeen ja eteenpäin. En ole täydellinen, mutta parhaani yritän. Kaikki tekee virheitä, mutta on oltava armollinen itselleen - turha rypeminen on ajanhukkaa.

Pitkästä aikaa vietän perjantai-iltaa yksin kotona, pashminahuivin lämmössä, ja olo tuntuu aika rauhalliselta. Seurana on vain minä, oma pää ja matematiikka. Ajatukset on monella suunnalla, moni asia mietityttää, mutta kaiken kaikkiaan on aika tyyni tunnelma. Hmm...onko se paha jos puhuu itsekseen?
Aikakin kuluu hirmu nopeaa, ihan hirvittää. On ollut mielenkiintoinen pari kuukautta, kaikenlaista uutta ja jännää, kutkuttavaa ja avartavaa. Vähän sydämiäkin ilmassa.

Tähän loppuun vielä semmonen hommeli että en ossaa puhua suomea. En osaa tällä hetkellä puhua mitään kieltä. Ajattelen englanniksi, kirjoitan koulussa englanniksi, opiskelen espanjaa ja opetan suomea proffalle. Mitä täsä nyt sitte oikein pitäs PUHUA?! Sekalaista mongerrusta, mutta korjataan asia kesällä. Tämä blogin kirjoittelu ehkä auttaa hivenen.

Soronoo ja ihania kevätpäiviä!