Seikkailuhommia.

Kouluhommia pitäs tehä, mutta iski inspiraatio niin oih voih thaitheilijaelämäääääää, sen voimaa ei voi vastustaa.

Se on toverit semmonen homma, että vajaa kolme viikkoa toista lukukautta jäljellä, aika on hurahtanu niin että päätä huimaa! Täällä sitä on möyritty menemään, hämmennetty Havaijin soppaa ja leikelty Havaijin leikettä kohta melkein vuosi. Eikä tunnu missään! Ei malttais rehellisesti sanottuna lähtä vielä mihinkään, mutta pitäähän se käydä juhlimassa ahkeria siskoja ja maistaa pari pulloa kuoharia kovan työn kunniaksi.

Hawaii Pacific University YK-klubin puheen-
johtaja Chris ja varapuheenjohtaja Myy 

Maalis-huhtikuun vaihteessa käytiin isolla kylällä, New Yorkissa, jakkupukuilemassa ja osallistumassa National Model United Nations konferenssiin. Kokemus oli ihan huikea ja pieni ihminen ammensi elämyksiä, kokemuksia ja maailmankatsomusta ihan ähkyyn asti. Ehottomasti pitäs Suomen yliopistoihin saada samanlaista yhteistyötä, paikalla oli yliopistoja ympäri maailmaa ja aivan mieletöntä työskennellä nuorten kanssa, jotka ovat eri puolelta palleroa ja edustavat mahdollisesti itselleen täysin vierasta valtiota konferenssissa. Takana kaikilla oli iso urakka opiskelua oman edustusmaan politiikasta ja asemasta kansainvälisessä yhteisössä.

Meijän mahtava porukka pääsi tapaamaan oman
edustusmaan, Kongon, suurlähetystön väkeä New Yorkissa.

YK:n päämajalla

Pari päivää oli aikaa luurailla isoa cityakin, shoppailun, käppäilyn ja huokailun merkeissä. Pääsinpä viimeisenä iltana värisemään, tärisemään ja märisemään Broadwaylle Phantom of the Opera-musikaalin tahtiin. Aivan huikea esitys ja oli meillä hyvää tuuria kyllä matkassa. Liputhan maksaa semmoset keviät 100 dollaria vähintään yleensä. Mentiin suoraan teatterin lippuluukulle, koska aiemman tutkimustyön tuloksena meille selvisi, että melkein kaikki esitykset kaikissa teattereissa oli loppuunmyytyjä. Pistettiin Susannen kanssa koiranpentuilmeet kasvoille ja kysyttiin, josko köyhille ois jotain nurkkalippuja edullisesti. Ei kuulemma ollu. 150 dollaria ja siitä ylöspäin niin kyllä löytyy. Siinä tovi mietittiin ja mää niiiiiin kovasti halusin nähdä jonkun musikaalin, että hetken jo harkitsin sanovani heihei 150 dollarille. Pari minuuttia siinä pähkäiltiin, kunnes paikalle riensi naishenkilö ja hihkaisi että älkää ostako lippuja! Hänellä on ylimääräisiä ja myyn ne teille 20 dollarilla kipale. Voi kiitos ja ylistys musikaalien jumala! Niin me päästiin Phantom of the Operaan 20 dollarilla ja vielä aika hyville paikoille.

Viikko oli raskas mutta antoisa. Unta tuli laitettua aivoon yhteensä parikymmentä tuntia, ruokaa ei kovinkaan paljon massuun, mutta sujahtipa ainaki farkut hyvin jalkaan. Kotiin oli mukava palata, varsinkin kun kuuli että oli vähän kaivattu. Eräs erityinen vei Myyn hampurilaiselle ku se oli kuulemma laihtunut reissussa. Lisää näitä reissuja hahaha! Paljon pistettiin korvan taakse ja korvan viereenki, ja meidän ryhmäryökäle teki minusta sitte seuraavan puheenjohtajan ensi vuodeksi, joten täytyy syksyllä alkaa luotsaamaan uutta porukkaa uudelle reissulle. Ensi vuoteen siis, New York!

Tuulinen Times Square, onnellinen Myy

Tässä kun kevät tulla kolkuttaa joka paikkaan maapallerolla, tuntuu se kutkuttavan oli missä päin tahansa. Käytiin vähä reissailemassa toisilla saarilla yhen karvakaverin kanssa viikonloppuna. Tarkoitus oli mennä vain Mauille, mutta loppujen lopuksi reissuun sisältyi vahingossa myös Lana'i -saari. Kysymys kuuluu, miten voi päätyä väärälle saarelle nonstop-lennolla? No heleposti, jos liikkeellä on suhari-Miina ja vielä suharimpi kaveri, jotka onnellisina nousee tietenkin koneesta kun se laskeutuu, niin kuin normaalit ihmiset tekee.

Karvakaveri heitti vielä vitsin kävellessämme terminaaliin laskeuduttamme, että "hahaha, oispa haussua jos oltaiski väärällä saarella!". Oli joo tosi hassua nauraa sille vitsille. Siellä me hymy huulilla ooteltiin mun matkatavaroita ja ihmeteltiin, miten se lentokenttä onkin niin pieni, eikös Mauin pitänyt olla suosittu turistikohde? Eipä tullu laukkua, joten tomerana kävelin tiskille ja kysäisin. Minun käskettiin mennä takaisin odottamaan, sillä siellä oli toinen kone maassa, ehkä mun tavarat oli siellä. No odotellaan ja odotellaan eikä kuulu. "Voi että eikö se ollut siellä, no anteeksi kauheasti, täytä tämä lomake niin selvitellään asiaa".

Minä siinä aikani täyttelin ja sitte VIIMEIN se virkailijatäti pyysi nähdä mun lipun. "Oho, hei nyt tiedän missä teidän laukku on. Se on Kapaluassa, Mauilla!" Sekunnin olin että no mitä himputtia ja sitte kysyin että missähän hemmetissä minä sitte oon?! "Joo olet Lana'illa!" No ei terve siis niinku MITÄ??!!! Kävi ilmi, että kukaan ei kertonu että meidän "nonstop" lento pysähtyy toisella saarella, koska aamulta oli jäänyt asiakkaita jumiin Honoluluun rengasrikon vuoksi. Ehkä kuka tietää kenties se lentoemo, joka suunnilleen söi sitä mikkiä ja puhu kuiskaten koneessa, mumisi niinku mönkijäinen, ehkä SE oli se tärkeä kuulutus joka ei sen mielestä ollu niin tärkeä että ois kannattau selkokielellä sanoa.

Väärällä saarella

No siinä sekunti pällisteltiin että mitäs nyt. Tämä innokas virkailijatäti sille kiiruhti sanomaan, että Lana'ilta menee viimeinen lautta Mauille 45 minuutin kuluttua. Sinne siis! Miten päästään satamaan? Erään hotellin (Lana'illa kuulosti olevan vain kaksi hotellia) turistikuski aikoi viedä meidät. Matkalla hän sanoi, että ajelee kylän poikki ja nähtiin samalla tämä pienen saaren city. Asukkaita on noin 3000, eli pieni kiva kyläpahanen. Matkalla kuljettajamme sanoi: "Tiedättehän te että tämä on yksityisomistuksessa oleva saari, teidän ei oikeastaan kuuluisi olla täällä..." No hieno homma, pidetään matalaa profiilia. Vähän ajan kuluttua hän kysyi: "Onhan teillä varaus lautalle, vai mitä?" Ööööööö pitäisikö olla? Kuulemma kyllä, eikä heillä ole lipunmyyntiä paikan päällä, joten on kapteenista kiinni ottaako hän meijät kyytiin. No mikäs sen mukavampaa ku jännitystä loppumetreille saakka!

Väärän saaren satamassa

 


Siellä me odoteltiin, tuulisessa satamassa, minä shortseissa ja t-paidassa väristen. Sain onneksi karvakaverin South Park-aiheiset pyjamahousut lainaan niin ei tarvinnut palella. Lautta saapui ja jututimme kapteenia ja selitimme, että kävi pikku äksidentti ja meijän pitäis olla Mauilla. Sitä kovasti nauratti, mutta otti meidät kyytiin. Huh, pääsimme kohti Mauia, oli jo ilta ja pimeää, ei ois huvittanu odotella seuraavaa lauttaa aamuun. 45 minuutin lauttamatkakin oli melkoinen huvipuistoelämys, sillä merellä meidät otti vauhteihinsa myrsky! Lauttapaattimikälie heittelehti makiasti aalloissa ja välillä tuli semmoisia ilmalentoja että nauratti niinku pikkulasta Särkänniemen Viikinkilaivassa. Puolen tunnin jälkeen ei naurattanu enää niin lujasti, oli vähä paha olo... Mutta perille päästiin, kapteeni kuulutti ennen satamaa että "saavumme määränpäähän". Mietittiin, että pitäskö kuitenkin varmistaa, että määränpää on se mihin meidän piti saapua, eikä jokin toinen saari.

Otettiin taksi hotellille, missä mun "kadonnut" matkalaukku odotti kadonnutta omistajaansa. Kysäisin pikaseen ohimennen, että minkälainen huone siellä meitä odottaa, ja täti sanoi että no varauksen mukaan normaali hotellihuone, mutta päivitimme listaa ja laitoimme teidät toiseen huoneeseen. Ja se huone oli ku asunto! Meilä oli olohuone, erillinen makuuhuone, parveke ja täysin varustettu keittiö kaikkine värkkeineen. Kyllä kelpasi laittaa nukkumaan, ja olipahan ainakin seikkailu! Miina "matkustan ympäri maailmaa" Myy joutui ekaa kertaa kyllä ihan tosissaan hukkaan.

Viikonloppu ei ollut tarpeeksi pitkä aika Mauilla, mutta mukava makustelu seuraavan kerran varalle ja ihana irtiotto tutuista maisemista. Pääsinpä näkemään valaitakin venereissulla, kuulin niiden laulua vedealaisen mikrofonin kautta ja pärskähtipä se hengittelemään pintaankin. Ja pienestä Lahainan kylästä löytyi Pandan lakua karkkihyllystä! Voi näitä elämän pieniä suuria iloja. Heippa!

Panda-edustus!