Mitäpä tässä sen kummemmin selittelemään, aikaa on vierähtänyt edellisestä päivityksestä vähän turhan paljon. Ehti koko lukukausi vierähtää kuin viuhahdus tuosta nuin ohi vain. Mutta täällä ollaan; hengissä, pulleana, mielissään, kiitollisena kiireestä!
Tähän syksyyn on mahtunut kaikenlaista. Otin vähän ison hotkauksen kursseja ja päivät ja illat vierähtikin mukavasti koululla ja kirjastossa, välillä hikoilemassa kuntosalilla. YK-klubin puheenjohtajuus, Opiskelijahallituksen jäsenyys ja professorin assistenttina toimiminen pitivät tytön kiireisenä, mutta mitään en vaihtaisi pois. Ymmärsin kyllä ystävien marinan Myyn ajankäytöstä, mutta nautin kaikesta mitä teen - vaikka välillä pientä väsynyttä itkua pitikin vääntää illalla.
 |
Anna "Iin helmi"
hammashymykoulussa |
Mullapa on käynyt täällä vieraita! Ensin Havaijin lämpöön putkahti vanha kunnon Iin helmiäinen, pidimme hammashymykoulua, söimme jäätelöä, urheiltiin ihan hulluna (joooooo...) ja öllöteltiin. Heti perään minua lykästi, kun ihanainen ikinuori vanha musiikinopettaja Johanna Madetojalta tuli Aaro-miehensä kanssa vierailulle. Sainpahan ainakin suomenkielisen kielikylvyn! Pitihän se musiikki-ihmiset viedä meidän koulun joulukonserttiin. Alussa jo sovittiin että ei sitten arvostella konsertin aikana, mutta oli sopraanot kuulemma alavireisiä. Mihinkäs sitä muusikko nuottikorvaltaan pakenisi! Oli ihanan virkistävää saada vieraita, vaikka olinkin kovin kiireinen suurimman osan aikaa.
 |
| Hawaii Pacific University Winter Concert - Joulukonserttihommissa |
Viime syksy toi tullessaan monenlaista aktiviteettia, valittiinpa minut vahingossa edustamaan meidän koulua valtakunnalliseen Opiskelijahallitusten konferenssiinkin. Siellä oli Los Angelesissa ihmettelemistä, harmi vaan ettei aikaa ollut juurikaan nähtävyyksien katseluun, ehkä ensi kerralla!
 |
Ohjaajamme Adrienne, ihanainen Clara
ja joku hippi edustushommissa LA:ssa. |
Itsenäisyyspäivääkin täällä on juhlittu. Kutsu tuli kunniakonsulilta, jonka tapasin presidentinvaalien aikaan äänestyspaikalla. Paikalla oli vieraita ympäri maailmaa, pari kourallista ihka oikeita suomalaisia ja Suomessa työskennelleitä ja suomalaisuuteen jollakin tapaa tutustuneita ihmisiä. Juhlallisuudet toimitettiin hulppealla merenrantahuvilalla, jota ei ole edes karttaan merkattu. Tarjolla oli toki karjalanpiirakoita, kunnon kinkut ja vähän terästettyä glögiä jälkkäriksi. Satuinpa tapaamaan Suomen pääsuurlähettilään Los Angelesista, sekä YK:n Suomen mission henkilökuntaa. Saattoipa olla että jäi vahingossa jalka oven väliin ja maaliskuun YK-klubin New Yorkin matkalla saattaa joutua käymään tarkastamassa huudit. Ääk! Ei voi muuta ku olla kiitollinen jännityksestä, kokemuksista ja uusista tuttavuuksista, minne ikinä se johtaakaan, jos on johtaakseen. Askelmia kohti uusia haasteita ja päämääriä, pikku hiljaa.
Loppusyksy oli yhtä ryminää tenttien ja muiden systeemien kanssa, tein myös yhden kouluun liittyvän teatteriprokkiksen ja oli ihanaa päästä lavalle taas! Pitihän se maratonikin käydä kipasemassa (joopajoo), vaikka harjoitteluun ei ollut liiennyt tarpeeksi aikaa. Juoksukaverina toimi Bobby, koulukaveri joka kärsi suurista tuskista matkan varrella. Sai vähän piiskata välillä matkaan. Oma aika viime vuodelta ei rikkoutunut, mutta meillä oli hauskaa ja oli mukava kun sai tsempata kaverin maaliin, välillä näytti että pääseeköhän tuo sinne asti mutta sinnillä mentiin!
 |
Myy ja Bobby juuri ennen h-hetkeä eli Honolulu
Maratonin starttia klo 5 aamulla. Tuossa vaiheessa
vielä hymyilytti. |
Joskus sitä ihmettelee, että miten sitä on tänne joutunut ja miten sitä ajautuu joihinkin tilanteisiin. Koulun päätyttyä juhlistimme valmistujaisia niiden osalta jotka olivat urakkansa saattaneet näiltä osin päätökseen. Meikäläistä pyydettiin avustamaan valmistujaisseremoniassa ja jotenkin ihmeellisesti joku oli päättänyt, että Miina on vastuussa Havaijin kuvernöörin Neil Abercrombien ja hänen seurueensa iltapäivän sujuvuudesta. Ei hyvä päivä, no mikäs siinä, hän oli oikein hellyyttävä ja mukava nallekarhu. Henkivartijat piileskelivät joka nurkalla, mutta eihän siinä auttanut kuin mennä sanomaan herra Päähenkivartijalle moro ja kertoa että ei tarvi nakata Myytä kenttään jos lähestyn herra kuvernööriä, ihan vaan aion ohjata seuraavaan paikkaan.
Nyt onkin sitten ollut aika "hengähtää". No okei teen kaksi online-kurssia joululoman aikana, mutta pysyypähän motivaatio ja ajatukset siellä missä niiden pitääkin. Välillä meinaa ajatukset harhailla Japanin suuntaan ja ikävä kaivertaa koloaan, mutta siellä se karvakaveri kuulemma pärjäilee ja me nähdään kun nähdään. Innolla odotan mitä 2013 tuo tullessaan, taas on tiedossa läjäpäin opiskelua ja muita velvollisuuksia, mutta sekös ei minua haittaa!
