Back to school!

No heijakkata vaan, onpa vierähtänyt tovi siitä kun on viimeksi tullut kirjoiteltua. Kesällä tuli vierailtua Suomessa, tehtyä töitä ja opintoja ja käytyä Minnesodassa opiskelu/rakkauslomalla. Kesä tuli, kesä meni ja...kesä jatkuu! Ainakin täällä Tyynenmeren sopukoissa, missä tuuli on lempeä ja aurinko paistaa, palmut huojuu ja kaikki on leppoisalla Aloha!-tuulella.

Tavallinen sunnuntaiaamu rannalla.

Noh eihän täällä tosin vaan lekottelemassa olla, vaan paluu arkeen tapahtui hyvinkin nopeasti. Koulu jatkuu ja hurjat suunnitelmat nopeammin valmistumisesta alkaa tuntua nahoissa. Normaalin neljän vuoden sijaan yritän tiivistää batchelor-tutkinnon kolmeen vuoteen. Kiireinen elämä tosin sopii minulle hyvin, etenkin nyt kun karvakaveri vietiin Japaniin eikä ole leikkikaveria. Koulu teettää kovasti hommia, ja lisämausteen tuovat muut velvollisuudet. YK-klubi on edelleen mukana kuvioissa, tällä kertaa Myy koittaa luotsata puheenjohtajana porukan ensi keväänä New Yorkiin Model United Nations konferenssiin, jännää! Lisäksi toimin koulun Student Government Associationissa oman ainejärjestön "senaattorina" (kuulostaapa hienolta). Vastaa ilmeisesti Suomessa Ylioppilaskunnan edustajaa. Kaikkeen sitä pitää sorkkansa työntääkin, mutta mukavaa ku on tekemistä!

Student Body President Paran ja Senator Myy "virkaanastujaisseremoniassa".

 
Yksi mielenkiintoisimmista hommista tälle vuodelle on tehtävä johon minua pyydettiin kesällä. Toimin assistenttina antropologian professorille, joka tekee tutkimustyötä ja kirjoittaa kirjaa humanitäärisen avustustyön merkityksestä ja kiistanalaisuudesta. Saan tehdä paljon pohjatyötä ja tutkia aihetta, joka tulee varmasti olemaan hyvin lähellä sitä mihin oma kiinnostus ja ehkä ura on suuntautumassa. Luettavaa on paljon, mutta meidän yhteistyö toimii kuin kone, joten on todella mielenkiintoista olla mukana tässä projektissa.

No onhan mulla toki välillä aikaa vähä lepuuttaa aivojakin, tosin vähemmässä määrin kuin aikaisemmin. Yksi tällainen uusi mielenkiintoinen kulttuurielämys on juomapeli "Beer Pong".

Isännät koittaa vielä viimeistä heittoa ennen
kuin Myy joukkueineen lurpsautti viimeisenkin
täysosuman.

Pelilautana toimii juurikin tätä peliä varten suunniteltu pöytä, tosin hätätilanteessa pöydän virkaa voi paikata mm. surffilauta. Molempiin päihin asetetaan yleensä kuusi (6) mukia (juurikin niitä punaisia muovimukeja, joita kaikissa jenkkileffoissa näkyy lukiolaisbileissä!!) ja joukkueittain sitten yritetään nakata pingis-palloa kuppeihin. Jos pallo tipahtaa kuppiin, vastustaja joutuu juomaan. Näin säännöt lyhyessä yksinkertaisuudessaan. No Myyhän otti ja pelasi ensimmäistä kertaa ja voitti kerralla kaikki kolme matsia! Ainoa jutska mikä aika huvittavalla tavalla kävi ilmi on, että Beer Pong on amerikkailaisille nuorille kuin jääkiekko suomalaisille. Se on jumantsuikka vakava paikka ku tämä peli laitetaan käyntiin ja häviö on isku vyön alle. Etenkin kun suomalainen ensikertalainen tulee ja putsaa pöydän isännältä, joka ennen koetusta kehui kuinka ei ole hävinnyt ainuttakaan viimeisestä kymmenestä pelaamastaan erästä. Hups..

Beer Pong 

Ilta päättyi mutinoihin siitä että "no kyllä ens kerralla" ja "pitää ottaa uusiksi" ja "aloittelijan tuuria"... Jotku ei vaan voi sietää luonnonlahjakkuuksia! Ja me suomalaisethan ollaan tunnetusti hyviä nuiden nesteiden kanssa.

Tässä on jo kuukausi hurahtanut ihan tuosta vaan. Kaksi ja puoli kuukautta enää tätä lukukautta jäljellä, ihan hirvittää mihin aika menee. Kova ikävä on parhaaseen kainaloon, mutta ei tässä mitään hämminkiä ole. Vähän hurjaakin kun ei hirvitä vähän vaikka ootellakin ja ikävä on sitä luokkaa, ettei ole koskaan aiemmin ollut. Mutta minä nyt oon muutenkin aina ollut kova ikävöimään. Rakas äiti se joskus sanoi kun itkin silmät päästäni kun hän oli lähössä koulutusreissulle, että ikävä on hyvä tunne; se on merkki siitä että välittää. Ja voi himpuran hampurat että välitänkin.
   Lisäksi oli aivan ihana tulla takaisin Honolulun kotiin. Suomen reissu oli hyvin mukava, oli ihana nähdä rakkaita ihmisiä, mutta jotenkin tämä kesä oli myös vähän stressaava. Ei ole aina helppoa palata takaisin. Meillä on omat syymme toimia niin kuin toimimme, mutta täällä on nyt aika hyvä olla. Kaikenlaista kiirettä ja hulinaa luvassa, paljon koulua ja vähän vapaa-aikaa, mutta sekös vaan minulle sopii. On tosin aivan kutkuttavaa saada ihania Suomi-vieraita tänne pian! Saapa nähdä mitä keksitään.

Lämpimiä jalkoja syksyyn, mukavia ajatuksia ja positiivista mieltä. Elämään perspektiiviä ja rokkenrollia. Pus!