Loma-Myy

Voi onni ja autuus, elämisen ihanuus! Se on täällä nyt; loma. Viimeiset rutistukset vedettiin viime viikolla tämän lukukauden osalta purnukkaan ja nyt sitten ihmetellään että eikö oikeasti ole mitään velvollisuuksia, esseitä, kotitehtäviä, tapaamisia tai muita hommia tehtävänä. No ei ole.

Viime viikolla vietin enemmän aika kirjastossa kuin kotona tai missään muuallakaan, painaen viimeisiä esseitä ja lukien lopputentteihin. Kun urakka oli perjantaina puolilta päivin ohi, menin koulun lähellä olevaan ranskalaiseen Crepe-cafehen ja tilata tärräytin kunnon lätyn, jonka välissä oli Nutellaa, banaania ja mansikoita. Namskis numskis. Hetken aikaa piti vaeltaa pitkin kampusta ja miettiä, että eikö nyt ihan oikeasti ole enää mitä mitä vois vähän säätää, järjestellä tai hoidella, tai mitään kouluhommaa tehtävänä.
Nyt väsyttää, mutta tuntuu äärimmäisen hyvältä! Toinen lukukausi hurahti ohi tuosta vain. Kävin viikolla opintoneuvojan luona ja vähän on tarkotus pistää vauhtia (ikään kuin vauhtia ei jo tarpeeksi olisi), ja valmistua kahden vuoden päästä. Ihan vaan vinkkinä niille, jotka ovat aikoneet tulla kylään!

Hawai'i Kai, Dr. Juarezin takapihan huudit

Ennen koulun loppua YK-Klubin ohjaava professori Dr. Juarez halusi järjestää meille päivällisen hänen kotonaan. Cinco de Mayo, meksikolaisten juhla (juhlivat ranskalaisten voittamista) sattui sopivasti huudeille, joten hän kutsui meidät viettämään päivää meksikolaisen herkkuruuan kera vaatimattomaan kotiinsa Honolulun kalleimmalla asuinalueella.
   Ohjelmassa oli myös perinteinen monsterihirviökammotus 'Pinjata', joka on jonkinmoinen pahvihirviö täynnä karkkia ja joka pitää lyödä säpäleiksi että namit saa ulos. Aika brutaalia, etten sanoisi... Vaikka eipä tässä itsellä taida olla sanomista, kun tulen maasta jossa ihmiset vapaaehtoisesti hakkaavat toisiaan ja itseään koivunoksilla 100-asteisessa huoneessa...

Ei menny allekirjoittaneella ihan käsikirjoituksen mukaan.

Joka tapauksessa homman nimi on se, että ensin pyöritetään silmät sidottuina olevaa kaveria ympäri sen verran ettei tällä ole mitään käsitystä millä planeetalla on. Sitten tämä kaveri koittaa mäiskäistä monsterihirviötä jollain kättä pidemmällä pötkylällä saadakseen karkit ulos. Juuri vihitty uusi klubin puheenjohtaja (Myy) sai tietenkin kunnian olla ensimmäinen kokelas ja eihän siinä hyvin käynyt. Kaverit pyöritti tätä reppanaa niin vimmatusti, että ensimmäisellä huitaisulla huitaisin itseni nurin betoniterassiin. Kyynärpää auki, kaksi yritystä jäljellä. En saanut mörköä rikki. Muutaman yrittäjän jälkeen vanha konkari Dr. Juarez pääsi pötkylän varteen ja murskasi mörön ja lapsen sai karkkia jjjeeeee!

Dr. Juarez korjasi tilanteen

Ja lapset sai karkkia!

Loma. Tässä se on käsillä eikä haittaa yhtään. Pari viikkoa lepäilen täällä, ja sitten häätyypi tulla/mennä Suomeen kaikkia ihania näkemään ja halaamaan. Semmonen kiva pieni Suomi-kutkutus on mahassa, vaikka samalla harmittaa vähän lähteä. Mutta aina pääsee takaisin, mihin ikinä sydän ja mieli viekään. 

Huomenna en aio tehdä mitään. Enkä ylihuomenna. Korkeintaan pötkötellä rannalla ja naatiskella lämmöstä ja kiireettömyydestä. Väsy meinaa olla, mutta nyt on aikaa levätä. Äitienpäivä-sunnuntai meni kuten arvata saattaa, ja karvakaverin olkapää kastui kovasti. Sitä ei onneksi haitannut. Otettiin kahdet päikkärit ja syötiin hyvää ruokaa. Vaikka on rohkea, vahva ja periksiantamaton, voi ja pitää silti välillä pysähtyä ja antaa kaiken tulla ulos. Onnellisuus on muistoja, mutta myös ymmärrystä siitä mitä on eikä siitä mitä ei ole. On taito nähdä ne hyvät pienet suuret asiat elämässä. Joskus se unohtuu kaikilla, mutta kun toisinaan vähän nipistää itseään niin kyllä se siitä avartuu. Musta tuntuu että oon aika onnellinen.

Oon lomalla ja voin juoda sunnuntaina mitä haluan!

Piu pau ja kevättä rintoihin! Hion sopimusta Arskan kans josko se lähtis mun mukaan ja toisi viimeistään sitten kesän mukanaan Suomeen. Sopimusneuvottelut ovat käynnissä, mutta kesken. Minulla on keinoni. Jos ei lähe niin itkee ja lähtee.