Duracell.

Hilipatsuippaa ja habahabatsuptsup! Havaijilla pyllistellään entiseen malliin, tosin kiihtyvään tahtiin. Mistään kevyestä laskeutumisesta ei ollut tietoakaan, vaan kevätlukukausi lähti liikkeelle ku formula-autot viiden valon jälkeen (on kai niitä viisi?).

Tässä jaksossa on matikkaa (ah sydän), maantietoa, kirjoittamiskurssi, espanjan kieltä (huippua nääs!) ja teatteria. Tuo viimoinen saa energiat jylläämään, ja tuntuu mahtavalta olla taas tekemässä kaikkia mukavuuksia. Oli vähän tärisyttävää ja oksettavaa (hyvällä tavalla) aluksi, mutta nyt olen päässyt jo mukaan tuntumaan, ja lava tuntuu taas aika turvalliselta ja luonnolliselta paikalta. Kurssilla on tietenkin samanlaisia hörhöjä, joiden kanssa on mukava työskennellä.
   Viime viikolla tehtiin monologeja omasta elämästä. Eikai siinä mittään, eka jäbä vetäs kyllä semmosen startin, että sai jokainen miettiä hetken ennen kuin seuraava monologi saatiin lavalle. Tämä taitelijasieluinen kirjallisuuden opiskelija kertoi monologinsa aluksi, että aikoo puhua kivuliaasta ja kiusallisesta munuaiskivestä, josta hän pari vuotta sitten kärsi. Ok, ikävä kuulla. No, ensimmäiset viisi minuuttia hän puhuikin munuaiskivestä ja operaatiosta, jolla se poistettiin. Loput 10 minuuttia saatiin kuulla hänen peniksestään. Meille suotiin erittäin intiimi ja yksityiskohtainen kuvaus siitä, miten katetri asetetaan paikoilleen, miltä se tuntuu, kuinka vaikeaa on käveleminen, istuminen, yskiminen, puhuminen, aivastaminen ja Victoria's Secretin mainoksen katsominen televisiosta. Eikä siinä vielä kaikki, tietenkin meidän kuului tietää kuinka katetri poistetaan, miltä se tuntuu, minkä näköinen hoitsu oli, mitä sieltä tuli ulos sen jälkeen ja miltä pissaaminen tuntui ilman katetria. Hetken aikaa pelkäsin, että kaveri avaa housunsa ja vetää pikkukaverin esiin, jos jollekin jäi jotain epäselväksi...

Kuten tiedetään, jokaiseen paikkaan mahtuu yksi jos toinenkin neropatti. Maantiedon kurssi on... hmm, sanotaanko erittäin mielenkiintoinen. Professori on kyllä ihan huippu. Muistuttaa erästä Talvisen Pekkaa lukioajoilta, ilman karttakeppiä tosin... Lusmuilijoita ei säälitä, ja hommat hoidetaan niin kuin pitää. Kuultuaan mistä olen kotoisin, professori riemuitsi, että on mahtavaa että on yksi suomalainen kurssilla, "Siellä on maailman paras koulutusjärjestelmä!". Noh, tämä aluksi mainittu neropatti on Texasista kotoisin oleva nuori mies. Jotenkin kummallisesti kurssin kuluessa hän tuntuu omasta mielestään olevan kylläkin vähän joka paikasta. "Joo olen oikeastaan afrikkalainenkin! Joo olen minä latinokin, Etelä-Amerikka on tuttua juttua." Ihan huvittava kaveri tiettyyn pisteeseen asti, mutta kun joku möykkää suurella kansallisidentiteetillään, että "meksikolaiset saavat painua sinne minne kuuluvat...Ei Meksiko kuulu Pohjois-Amerikkaan, ne on liian köyhiä", täytyi professorinkin antaa pojulle kotitehtäväksi mietittävää, asenteiden uudelleen määrittelyä ja historian tutkiskelua. Hänen osavaltionsa kun on kuulunut aiemmin Meksikolle...

Anyways, meillä on kova tohina päällä, New Yorkin matka on kuukauden päästä! Hawaii Pacific Universityn timmi tiimi on valmiina konferenssiin ja lyömään faktoja pöytään. Tavataan joka ikinennnnnnnnnn lauantaiaamu ja työstetään komitea-aiheita, minä edustan yliopistoa UNICEF-komiteassa. Ideana siis on, että jokainen paikalla oleva yliopisto edustaa jotain Yhdistyneiden Kansakuntien maata. Meille napsahti Kongon tasavalta, ei mikään helpoin mahdollinen. Lisäksi seuraamme oikean YK:n yleiskokousta ja pääsemme tapaamaan maiden edustajia.

Ai niin, onnea Suomi uudesta presidentistä! Kävin täällä äänestämässä, ja äänestyspaikalle päästyäni iloinen yllätys oli, että siellä oli ihan oikeasti suomalaisia. Hämmennyin täysin, kun piti vaihtaa kieltä. Lopulta puhuin puoliksi suomea, puoliksi englantia. Pääasiassa vaalivirkailijat olivat vanhempaa väkeä, mutta varsin energistä porukkaa. Tapasin Suomen kunniakonsulin, joka kovasti kyseli minun opinnoista. Muutama päivä sitten sain kutsun viralliselle lounaalle johonki huvilaan, jännittävää.
   Tammikuun puolella sain kirjeen koulusta. Siinä kerrottiin, että Myy on osoittanut menestystä opinnoissa, ja on yksi parhaista opiskelijoista tässä yliopistossa. Onniteltiin ja kerrottiin mahdollisuuksista, joita se tuo tullessaan ja toivotettiin onnea tuleviin opintoihin. Piti pikku hihkaisut laittaa ilmoille, muutama kyynel tirauttaa ja maistaa puoli pulloa valkoviiniä.

Tuli kummallinen olo yks päivä. Semmonen olo että pitää päästä hiihtämään! Täällä sen toteuttaminen on vähän hankalampaa, joten tyydyin vain unelmoimaan. Tekis mieli Sirkus-Aakkosia. Muuten ei oo mitään hätää. Sydän on vähän sykkyrällä ja hymy huulilla, kiireestä huolimatta. Onnellisena on moni asia aika paljon helpommin käsiteltävissä.

Hasta luego!