Bikinit ja villasukat.

Aloha! Tässä alkukevennyksenä pieni arvoitus. Mikä se on, joka hiipii kulman takaa, saa kulmat kurttuun ja ajatukset harhailemaan? Se soluttautuu arkeen ja elämään vähitellen, ihan täysin huomaamatta ja saa kasvuvoimaa sisällä vellovista ajatuksista, tuntemuksista ja tapahtumista. Se kaivautuu syvimpiin sopukoihin, erityisesti sydämeen ja vatsaan. Siinä on lyhyt ja ohut sytytyslanka, joka syttyessään aiheuttaa sen, että koko homma räjähtää silmille niin kuin ilotulitusraketti uutena vuotena jonku ääliön humalaisen naamalle. Alko ittiäki jännittää niin paljon, että taidan paljastaa kysymyksessä olevan tietenkin koti-ikävä!
   Tuo pirulainen yllätti minut salakavalasti. Sytytyslangan syttymiseen ei tarvittu ku neljä päivää kestänyt flunssa, joka ei tuntunut menevän ohi millään. Kurkkukivun vuoksi meni muutama päivä pelkällä teellä ja nuudeliliemellä - pisti kummasti vähän heikkoon happeen. Lisäksi tämän suurten toiveiden ja unelmien ja kaiken muunkin suuren luvatun maan superhieno terveydenhuoltojärjestelmä antoi minulle parastaan.
   Minulla on amerikkalainen sairausvakuutus ja koska en koskaan ole kipeä (heh heh, se parhaiten nauraa joka viimeksi hikoilee kuumeessa niin ku pieni sika), ajattelin että eipä sitä kuitenkaan tule tarvitsemaan. No se päivä tuli ja piti alkaa etsiä lääkäriä, kun ei meinannut mennä lunssa ohi. Pientä lisäjännitystä kaikkeen tähän toi tietenkin se, että puhuminen ei onnistunut kurkkukivun vuoksi. Lauantaipäivänä ei tietenkään kyseisen yhtiön asiakaspalvelu ollut auki mutta onneksi, HUH ONNEKSI, on loistava ja aina niin toimiva teknologia ja internetissä hoituu kaikki! Hallelujah ja kiitos teille jotka keksitte tietokoneet ja sen ihmeellisen ja niin uskomatton helppokäyttöisen maailman, joka toimii melkein kuin ajatus ja hoitaa minulle lääkärin yhteystiedot, joita voin vakuutuksellani käyttää. Näin ehkä kuumehouruisissa villeimmissä päiväunissa juu.
   Toinen vaihtoehto asiakaspalveluun soittamiselle oli tietenkin se, että hei rekisteröidy tuolle ja tuolle nettisivulle niin se antaa sinulle käytettävissä olevien klinikoiden yhteystiedot ja kertoo mikä on sinua lähinnä. Kätevää, mutta tuo kyseinen nettisivun multihuipentuma antoi sijainteja vain mantereella. Joo varmaan lähden New Yorkiin asti lääkäriin terveppä vaan! Pikkusen siinä tihrustelin niinku pikku vauva ku Suomessa kaikki hoituu paremmin ja haluan kotiin ja mussun mussun ja ääntäkään ei tule ja voivoi ku elämä on hankalaa. Sitte tuli pikku mörrimöykky kolostaan, tapasi Pikku Myyn ja yhdessä he päättivät, että "minä olen niin pieni ettei minulle voi koskaan käydä mitään" (Pikku Myy, Muumit). Palautin mieleen sen ystävällisen naishenkilön äänen terveyskeskuksen automaattisessa vastaajassa "kaikki linjamme ovat varattuja, odota hetki. voit myös jättää soittopyynnön-" ja 30 minuutin puhelinjonotuksen jälkeen oma ajatus: "voi kdfvn"!#€#% täälläkään koskaan saa mitään hoitoa!"  joo ehkä on taas aika suhteuttaa asioita ja palauttaa mieleen, kuinka upeassa paikassa saan olla ihanan ympäristön ja ihmisten ympäröimänä. Niinpä marssin apteekkiin ja kerroin tilanteen ja en tiedä mitä se "kurkkusuihke" oli, mutta kipu lähti ja samana iltana olin jo voimissani! Lisäksi ystävät tietävät sen parhaiten: flunssaan ja koti-ikävään auttaa rakkaus, karkit ja lastenelokuvat. Sain kaiken tuon samana iltana mennessäni kylään. :) Unohdetaan dropit ja keskitytään pitämään huolta toisistamme, joohan? Ja niille jotka naureskelivat mulle ku pakkasin mamman tekemät villasukat mukaan; suck this! Tuli käyttöön ja lämmitti.

Kaikille tulevaisuuden Havaijin matkaajille siis vinkkinä; pakkaa mukaan bikinit ja villasukat.

 Koti-ikäväkin on selätetty ja uudet tuulet puhaltavat. Tavoitteitakin on asetettu, yllytyshullu mikä yllytyshullu ja kaverin houkuttelemana tavoitteena on juosta (huom, juosta!) Honolulun Maraton joulukuussa, ainakin yrittää. Pohjakuntoa piisaa, flunssa vähän sotki reeniaikataulua mutta ei näytä hassummalta. Kehonrakentaja/fitness -ystäväni Marcus on mielissään ottamastani haasteesta ja tsemppaa ja neuvoo ravintoasioissa.
   Koulu menee yllättävän hyvin! Muutama koe ollut jo ja hupsista keikkaa matikan proffakin ihan äimistyi ku Myy vetäsi A:n (parhaan mahdollisen) arvosanan kokeesta. Sama laulu soi politiikan kurssista ja kulttuuriantropologiasta, eli makia startti syksyyn. Tästä on hyvä jatkaa. Töitä saa silti tehdä kovasti, mutta se tuntuu kivalta! Ihanaa! (...Onkohan mulla vieläki kuumetta..?)


Oon vähä miettiny. Täällä on monta tyyppiä johon oon törmännyt, jotka eivät ilmeisesti tajua kuinka onnekkaita ovat kun saavat opiskella ja elää tällaisessa paikassa. Kuinka vähän kiitollisuutta näkee ympärillä, kun jotkut eivät ymmärrä omaa etuoikeutettua asemaansa. Se suututtaa ja tekee surulliseksi. Ja puhun nyt siis ihan kaikista, lähinnä länsimaalaisista. Hirveästi on valitusta siitä kuinka joku on tyhmää ja typerää valivali sitä ja tätä. Kun joskus muistettais ajatella vaikka niitä nuoria ja vanhempiakin, joilla ei ole mahdollisuutta tällaiseen saati koulutukseen ollenkaan. Jossain päin maailmaa tälläkin hetkellä joku samaa ikäluokaa oleva nuori joutuu tekemään työtä elättääkseen sisaruksiaan, vanhempiaan ja isovanhempiaan. Meille länsimaalaisille koulutus on melkeinpä itsestäänselvyys ja turhan usein unohtuu, millainen etuoikeus se oikeastaan on. Monet amerikkalaisnuoretkaan eivät voi mennä yliopistoon, vaikka kuinka haluaisivat, koska se on liian kallista. Erityisesti stipendiaattina en voi kuin nöyrästi kiittää jälleen tästä mahdollisuudesta ja toivoa että voisin joskus tehdä tälle epäoikeudenmukaisuudelle jotain oman tulevaisuuden työni puolesta. Joka päivä tunneilla mietin, kuinka arvokasta tietotaitoa koulussa saan. Vaikka joskus tuntuu että voi pyhät paviaanin palleroiset ku ei meinaa kiinnostaa, kolautan itseäni halolla päähän ja mietin uudestaan. Ei kaiken tarvitse kiinnostaa, mutta täytyy olla kiitollinen ja arvostaa sitä mitä on, eikä aina haikailla jonkun perään mitä ei ole tai omista. Mahalo. (Kiitos.)